Molemmat siis osaavat uida kuten kuvasta näkyy. Toki Master Luca liitää veden päällä vielä, mutta uskokaa huvikseen. Ei se Jeesus ole, että kyllä sekin veteen päätyy kaulaa myöten kun vaan vähän syventyy.
Nemo saapui keväällä. Muuta ei ole tapahtunut. :D Lucalla kasassa sertit ja pari ylikin, mutta nyt odotetaan 2 v täyteen. Ensi keväänä englantiin näyttelyyn. Vielä kun tietäis siitä reissusta jotain. Ei ole mitään tapahtunut.
Alussa oli karvainen koira, Luca. Ja sen turkki oli niiiiiin takkuinen ja kaamea kun ihanat omistajat pesivät näyttelyn jälkeen turkin aika pilalle. No siitä sisuuntuneena Lucasta tuli kuin Leijona.
Tämähän ei riittänyt vielä millään vaan murkkuikäisenä piti saada jotain muutakin. Joten pienestä perro pojasta tuli Amitsu-Luca.
Räyhä aikojen jälkeen Lucasta tuli kuten muutkin. Ajoi naamansa ja sai banaanin. On aivan samannäköinen kuin nuoremmat sivistyneet veljensäkin.
Lucan kuulumisia taas vaihteeksi. Tätä toteutetaan vain yleisön pyynnöstä. Aika on hujahtanut taas että ei oikein tiedetä että minne. Ei vain ole keretty kirjottelemaan. Tässä yksi kyselty kuva ja toivottavasti alkuviikosta saadaan lisää kirjoiteltavaa. Mitään erikoista ei ole tehty, uitu ja oltu koiriksi vain.
Tänään 15.8.2009 Luca saavutti ensimmäisen sijoituksensa näyttelyssä. Vaasan näyttelystä KP ja ROP-Pentu. Pitää lisätä kuva prinssistä kun töistä kotikoneelle pääsee. Oli niin nätisti kun olla ja voi.
No eilen tuli käytyä koittamassa vähän miten mätsärissä meno maistuisi. Lucan osaltahan kaikki sujui kiitettävästi. Juhannusraveissa olisi kuitenkin tullut hylkäys, ole sen verran nimittäin laukkaa mukana kun oli olevinaan niin kivaa. Kuitenkin kolmen tunnin odotus oli jo vähän vaatinut veroaan ja Luca alkoi olla jo hieman hermostunut eikä jaksanut enää keskittyä. Mukavasti kuitenkin esiintyi ja oli paljon kiltimmin kuin lonkkavikainen sakemanni. MUTTA... Pieni lainaus pienen pieneltä tytöltä joka istui vieressäni jonka äiti sattui olemaan tuomari; "Toi pitkätukkaane naine jolla on toi ihana saksanpaimenkoira niin se voittaa kaikki, ku se on mun äitin paras kaveri. Mun äiti lupas sille kun tultiin tänne että se saa voittaa. Äitiä jännitti aika paljon ku tää on sen ensimmäinen kerta kun se on tuomarina."
No niinhän tämä lonkkavikainen sakemanni tosiaan otti punaisen nauhan mennen jatkoon ja myöhemmin voitti koko pentuluokan. Yhtään ei vaikuttanut pieni vemputtaminen ja ontuminen takajalassa. Se on anteeksi annettavaa, mutta se ei ole jos on ihana ja pörrökarvainen perro-vauva. :D
Kuitenkin mätsäristä saatiin sitä mitä tultiin hakemaan, eli rutkasti kokemusta. Luca on kehittynyt paljon Riihimäen näyttelystä ja nyt voi levollisesti odottaa Vaasan näyttelyä.
Aamun valjetessa vesisateisena, on aika Lucan ensimmäisen jäljestyksen. Vesisateesta johtuen on tarkoitus tehdä vähän lyhyempi jälki, mutta tokkopa sillä mitään väliä olisi ollut, koska Luca päätti seurata samantien jälkeä ja ilman mitään erikoista 20 cm suurempaa poikkeamaa meni haki suoraan kohteeseen. Ensimmäinen jälki ei ollut kuin 80 metriä että on helpompi aloitella jos menee vaikeaksi mutta eihän se mennyt. Huomenna uusiksi vielä on puoli purkkia verta... =)
Mitä ihmettä? Heti seuraavana päivänä seuraava päivitys...
Eilen aloitettiin sitten Lucan agi-ura todenteolla. Kävimme tutustumassa esteisiin ja vähän koitimme jopa hyppelehtiäkkin. Putki ei ollut ollenkaan hankala. A-este sekä puomi vähän arvelluttivat. Meillä molemmilla oli tosi hauskaa ja puolen tunnin harjoittelun (LUE: leikkimisen) jälkeen onnistui jo neljän aidan jättö. Toivottavasti ei koko tule haittaamaan kilpailemista kun onhan se aika rääpäle vielä maxi-luokkaan. Mutta kivaa oli. Nyt vaan ensi viikolla uusiksi jos kelit sallivat. Muuten jatketaan perustottelevaisuutta ja näyttelyjäpittämistä. Elokuussa olisi kolme mätsäriä ja ryhmänäyttelyt Vaasassa ja Härmässä. Olisihan tässä vähän hienosäätöä vielä.
![]](http://vuodatus.net/images/templates/red/top-right.png)
